28. syyskuuta 2011

12 kuukautta

Typykkä täytti eilen vuoden. Vaikea uskoa, että äidin muru on jo niin vanha. Kelataan siis aikaa hieman taaksepäin, katsotaan kuvia ja muistellaan miten tyty on näiden kuukausien aikana kehittynyt.

0 kk

Tyttö syntyi muistaakseni 14 tunnin kärsimyksen, yhden epiduraalin, huonon ilokaasun ja 20 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen tähän maailmaan 3660 grammaa painavana ja 52 senttiä pitkänä huutavana ja heti alusta asti oman tahtonsa ilmaisevana pakettina. Pakettina, josta isä ja äiti oli niin ylpeitä jo heti ensisilmäyksellä.

1 kk

Paino nousi kovaa vauhtia jo heti kotiopääsemisen jälkeen. Painoa oli 4620g ja pituutta 54,3cm. Arki alkoi sujumaan hyvin, tyttö oli tyytyväinen vauva, joka ei turhista kitissyt, jokseekin oli kuitenkin melkoinen sylikissa.

"Jäntevä. Aukile norm. Tarttuu, askeltaa ja morrostaa. Napa puhdas. Suu ja silmät ok. Rintaa syö, paino nousussa. Ulkoillut."

2 kk

Noin kahden kuukauden iässä tyttö alkoi hymyilemään ja ottamaan kunnolla katsekontaktia. Ensihymy omalta lapselta, mikä tunne. <3 Tyttö söi hyvin ja oikein kunnolla tankkasi itseään iltaa kohden, nukkumaan meno ei ollut ikinä helppoa, iltahuudoilta ei vältytty, mutta kun Nukkumatti saatiin kiinni, yöunia vedeltiinkin sitten putkeen 10-12 tuntia yhtä syöttöä lukuunottamatta.

Painoa 5785, pitutta 60,50cm.
"Iho kuivahko --> perusrasvaus. Aukile, kasvu ja kehitys ok. Nannia maitona.  D-vitamiinia saa. Sai rokotteen."

3 kk

Pirpana alkoi kunnolla jokeltamaan kiljahduksien ja "höö"-äänien lisäksi. Ensinaurulla murunen hurmasi äitiä 24.12.2010. Velli lisättiin ruokavalioon, jotta tyttö nukkuisi yöt paremmin ilman heräämisiä ja heti ne jäikin pois yhtä aamuherätystä lukuunottamatta.

Painoa 6640 g ja pituutta 63cm.
"Kasvaa mukavasti. Varhaisheijastukset sammuu. Karstan hoito. Nauraa ääneen, ääntelee vuorovaikutteisesti. Sai rokotukset. Kiinteiden aloitus 4-5kk iässä."

4 kk

Itseasissa samaisena päivänä, kun neuvola oli, pongasin tyttösen ekan hampaan ja parin päivän päästä toinen pilkisti vierestä. Tyttö viityi jonkin aikaa mahallaan ja yritys selältä mahalleen kääntyä olikin kova. Myös soseiden maisteleminen aloitettiin.

Painoa 7145g ja pituutta 66,1cm.
"Hyvin kasvaa ja kehittyy."


5 kk

Tyttö alkoi vierastamaan. Vilauskin ihmisestä, jota ei nähnyt usein sai aikaan heti kauhean huudon joka loppui vasta kun pääsi äidin syliin. Siinä loukkaantui anoppi kerran jos toisenkin. Tyttö oppi hieman ennen viiden kuukauden ikää kääntymään vatsalleen ja parin viikon päästä siitä kääntymään myös selälleen. Tyttö söi hienosti soseita, kunnes 5 kuukautis-rokotteiden tuoma kuume aiheutti tosi paljon takapakkia, eikä lusikkaa voinut tuoda lähellekään suuta ilman, että se napsahti kiinni.

Painoa 7555g ja pituutta 69,7cm.
"Iloinen, hyvin kasvava ja kehittyvä tyttö. Iho siisti. 2 hammasta. Ei ummetusta. Vierastaakin. sai rokotteen."

6 kk

Takapakki soseiden syömisessä jatkui, tyttö eli pelkästään maidolla ja velleillä. Siinä tuli yksi jos toinenkin harmaa hius, kun tämä äiti-ihminen tässä, joka nyt näppäilee läppäriä, oli ihan varma siitä, että tyttö kuolee nälkään tai vähintäänkin joutuu sairaalahoitoon.
Tyttö itse voi hyvin, pituutta tuli koko ajan reilusti ja vaikka painosta joka kerta nuputettiin neuvolassa, oli sekin ihan ok. Tytöllä menohalut liikkumiseen oli kovat ja muutaman hassun sentin se väen vängällä sai itsensä liikkumaan eteenpäin.

Painoa 7715g, pituutta 70,7cm.
"Valoisa lapsi. Kasvaa ja kehittyy normaalisti. Iho siisti. Syönyt flunssassa huonommin soseita."

7 kk

Hieman ennen 8 kuukauden ikää pirpanan menohalut muuttuivat niin suuriksi, että hän päätti oikeasti lähteä ryömimään. Hitaasti mutta varmasti tyttö tutki paikkoja kodissa. Ennen kuin tajusinkaan, tyttö oli nopea ja melkein vain viiva näkyi, kun tämä viiletti menemään! Soseet alkoivat taas kelpaamaan.

Painoa 8055g ja pituutta 70,7 cm.
"Tervehtynyt, syönyt soseita paremmin ja painokin nousussa."

8 kk
Tyttö nousi konttausaentoon, mutta konttausyritykset päätyivät aina naamalleen ja parkuun. Kaksi ylähammasta putkahti suuhun kahden jo olemassa olevan kaveriksi.

9 kk

Tyttö otti kunnon spurtin kehittymisessä; kahden viikn aikana pirpana oppi konttaamaan, istumaan ja nousemaan tukea vasten polvilleen. Viikon päästä näistä taidoista tyttö nousi tukea vasten seisomaan.

Painoa 8940 ja pituutta 74,3cm.
"Hyvin kasvaa ja kehittyy."

10 kk
Tyttönen alkoi kävelemään tuen kanssa. Karhukävelykin tuli uutena asiana osaan nämä-listalle. Hampaita alkoi putkahtelemaan suuhun kuin sieniä sateella.

Painoa 9530g ja pituutta 73,3cm.
"Kasvaa hyvin. Kävelee tukien. Tavujokellusta. Terveenä ollut."

11 kk

Tyttö nousi seisomaan tuetta ja ei aikaakaan kun ensimmäiset askeleet otettiin. Askellus kehittyi tukevaksi ennen vuoden ikää. Hamapaita putkahteli suuhun hirmuista vauhtia.

12 kk

Ja täs me ollaan ny! Kipeenä, tietty. Suomen valtio kun lahjoitti typykälle synttärilahjaksi pari rokotetta ja kaupan päälliseksi kuumeen. Tuolla se nyt nukkuu kuumettansa pois. Raukka.

Painoa 9885g ja pituutta 79cm.
"Kasvut kunnossa. Iho siisti. Kävelee tukevasti. Sanoja tapailee. Pinsettiote löytyy. Unet ok. Sai rokotukset. Tutti vähitellen pois."

26. syyskuuta 2011

Kutsu

Ilmoituksen typykän pippaloista lähetin jo kuukausi sitten. Idea oli päässä ja ifolorilta tilasin seuraavanlaiset:


Melko kähee.

Sisustamisen tapaista

Koska meidän tytön synttäripippalot kolkuttelevat jo ovella, aloin laittamaan meidän kotia edustuskuntoon. Sen lisäksi, että tänään hikkasin lattioita, vessoja ja pyyhkin pölyjä, on meidän koti saanut hieman uutta tavaraa. Viime viikon lopulla sain keittiöön viimein sen kauan haaveilemani limenvihreän maton ja tänään tytön huoneessa oleva sohva sai päällysen:


Päiväkaudet selailin nettiä, että mistä löytyisi sohvalle päällinen, ennen kuin tajusin niinkin yksinkertaisen ratkaisun kuin muotoonommeltu lakana. Istuu kuin valettu ja on paljon nätimmän näköinen.

Lisäksi ostin parit laatikot tytön leluille (se fiksu kun istui niihin väliaikaisiksi tarkoitettuihin pahvisiin...voitte arvata, että onko enää ehjiä). Perjantaina (ihana, ihana palkkapäivä!) olisi haaveissa metsästää olkkariin verhot ja uusi matto sekä ruokapöydälle uusi vahakangas, koska se on helppo pitää puhtaana ja pöydän pinta on hyvin, hyvin kärsinyt kiitos entisen kämppiksen. Sit tää alkaa näyttää ihan kodilta!

22. syyskuuta 2011

Taapero

Mutta mitä kuuluu meidän päivänpaisteelle? Ihanaa, hyvää, kaikkea sitä. Tottahan osaa meidän tyttökin kiukutella, mutta nyt kun on töissä, osaa sitä aikaa lapsen kanssa arvostaa noin miljoona kertaa enemmän.

Typykällä on melkein koko kalusto jo suussa paria lukuunottamatta, kävelee jopa jo kengätkin jalassa, halaa, taputtaa, osoittaa ja paljon muuta. Huimaa ajatella, että pirpana on ensi viikolla jo 1-vuotias!!

Urheilua

Lueskelin tässä postaustani viime vapaapäivältäni, jossa julistin, että seuraavalla viikolla (eli tänään) pidän ihan oikean vapaapäivän. Tuli morkkis...kun ei sitä oikeaa vapaapäivää nähtävästi ole, minä kun heilun työpaikalla tänään(kin). No ei se pitkä juttu ole, enintään työpaikkalla menee pari tuntia aikaa, tänään on nimittäin uinninvalvojan testiuinnin aika. Jokainen voi oheisesta linkistä käydä kattomassa, että mitä se käytännössä tarkoittaa.

Eilen olinkin aamulla vähä koittelemassa, että miten uinti yleensäkin minulta luonnistuu nykyään. Tekniikka on vieläkin hyvä, se ei näköjään tuolta selkärangasta lähde kulumallakaan, mutta kunto ja kestävyys on ihan surkea! Ensimmäisen 50 metrin vapaauinnin jälkeen oli jo veto ihan poissa ja suoraan sanottuna alkoi ihan tosissaan vituttamaan se, että on mennyt päästämään itsensä tähän kuntoon. Uimariaikoina vain alkuverraksi vedettiin vähintään 600 metriä.
Periksihän ei anneta ja niin siinä huima kilsa uitiin hampaat irvessä. Pakko alkaa treenaamaan, ihan oikeasti. "Onneksi" sitä ajokorttia ei vielä ole, tulee ainakin siinä liikuttua, kun typykkää vie ja hakee jalkasin hoidosta.

Tuota tämän päiväistä testiäkin harjoittelin. Voin sanoa, että se näyttää helpolta, mutta nuo sukeltamiset väsyttää yllättävän paljon ja kun niiden jälkeen kuljetat ihmistä, joutuu kyllä kaikkensa antamaan, että pääsee vaadittavaan aikaan.

Miten te muut, onko muita, jotka pitää uimisesta tai ovat jopa harrastaneet sitä?

20. syyskuuta 2011

Hengissä ollaan!

On pitänyt kiirettä, lievästi sanottuna. Joko teen töitä tai hoidan ipanaa ja jos en edellä mainittuja, teen kouluhommia.
Että ajattelin nyt vain tulla tervehtimään, että täällä on kaikki okei ja elämä maistuu tällä hetkellä hyvältä.
Työt sujuu hyvin, minulla on aivan mahtava työporukka ympärillä.
Tytön hoito sujuu enemmän kuin hyvin, pikkuinen viihtyy ja on kiltisti. Hoidossa oleminen on helpottanut kotonakin syömisiä ja nukkumisia.
Minä valmistun koulusta näillä näkymin Joulun aikoihin ja ajokortti on tarkoitus ajaa ensikuun lopussa.

Näillä mennään. Toivottavasti muilla menee yhtä mainiosti. Palaillaan pitemmällä postauksella ehkä jo huomenna, nyt täytyy taas juosta. Moi moi!

12. syyskuuta 2011

Äiti-moodi

Työt alkoi tänään - vapaapäivällä, niinkuin kunnon työmiehen kuuluukin työviikko aloittaa. ;)
Aamulla puol kasilta ylös, typylle vaatteet niskaan ja reppu+vaippapaketti mukaan ja niin me huristeltiin viemään tytsyä ekaa päivää hoitoon. Itte olin jännänny jo muutaman päivän tätä aamua ja sitte se kävi: tytsyltä vaatteet pois ja sinne se jäi, sormi suussa hoitajatädin syliin wtf-ilme naamallaan. Ei se edes itkeny meidän perään, että se siitä rakkaudesta sitte. :(

Kun minä menin hakemaan tyttö hoidosta kolmen aikoihin, sieltä se tuli suoraan sylkkyyn ja meinasi saada hermoromahduksen kun laitoin sylistä lattialle siksi aikaa että sain omasta takista vetoketjua auki. :)
Päivä oli mennyt hyvin; oli syönyt hyvin, nukahtanut päikkäreille ilman mukinoita harso kainalossa, oli leikkinyt muiden lasten kanssa ja päivän ainoat itkut oli tullut siitä, kun ei olisi halunnut lähteä leikkipuistosta pois. Mitä taikoja ne tuolla hoidossa tekee, kun lapset ei sielä pahemmin kiukuttele?

Mutta mitä kuului mun vapaapäivään? Kuulkaas, ensimmäisenä istuin pyrstölleni ja aloin hoitamaan hieman sunnuntaina sulkeutuneita Huuto.net-kohteita ja kun ne olin saanut hoidettua, jatkoin koulutehtävillä! Kun olin ahertanut muutaman tunnin, oli mielessä istua sohvalle ja vain maata ajattelematta mitään seuraava pari tuntia.

Sitten sitä erehty katsomaan ympärillensä; voi ei tiskikone pitäisi täyttää ja tasot kuurata, ruokapöytäki on ihan törkynen ja entä noi vaatteet tos lattialla..? Ei lasta voi tän näköseen huusholliin tuoda! Niin minä sielä sitten takapuoli pystyssä taas täyttelin tiskikonetta, hinkkasin keittiön pöytää, pesin pyykkiä, petasin pedit, imuroin... Ja hei, tieks te mitä, se oli ihan yhtä tyhjän kanssa, koska meillä ei ees oikeesti ollu oikeesti törkystä. Se oli vaan se kuuluisa äiti-moodi, joka ei suostu menemään pois päältä vaikka lapsi olisi toisella puolella maailmaa.

Ensviikon torstaina pidän oikeasti vapaapäivän. Ni.

Uniformu

Mitä luulette? Erottuuko joukosta kun vetää seuraavat kuteet päällensä?:





        http://heppo.fi/

11. syyskuuta 2011

Maailman magein

Koska mun pikkutytöstä tulee isotyttö, koska hän menee hoitoon, isopienityttö tarvitsee tietysti repun. Mukaan tarttuikin kaupasta ehkä maailman magein reppu:


Eikä varmasti mene sekaisin muiden hoitolapsien reppujen kanssa, koska meidän tiitiäinen on ainut tyttö ja vielä kaiken lisäksi nuorin neljän hengen ryhmästä. Kyllä sitä sielä sitten hemmotellaan, kun saa olla ryhmän "vauva".

Kiire

Viikon puolesta välistä olen juoksenut pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Keskiviikkona oli muutaman tunnin esittely tulevista hommista työpaikalla, torstaina viipotin ensin koululle, sitten lapsen tulevaan hoitopaikkaan ja lopuksi uudestaan työpaikalle, perjantaina oli jälleen vuorossa työpaikka.

Tuloksena usean päivän harppomisesta on kipeät pallonilkat, ah! Sekä tietysti tieto uusista työtehtävistä (niin päässä kuin komea nippu monisteita), läjäpäin tehtäviä koulusta, taskussa työavaimet, uniformu odottamassa sekä mielikuva tulevasta hoitopaikasta.

Nyt peukut pystyyn, että tämä mamma pystyy ja jaksaa seuraavan kolmen kuukauden aikana hoitaa koulunsa ja autokoulun loppuun, hoitaa työnsä, lapsen sekä kodin. Ressi pukkasi hikenä jo eilen päälle, kun tein opettajani lähettämää tehtävää kaksi tuntia. Kuka väitti, että merkonomin perustutkinto on läpihuutojuttu?

P.S. Oon tässä lyhyen ajan sisällä laihtunut neljä kiloa ihan huomaamattani! :D Ehkä se on totta, että kun lapsi lähenee vuoden ikää, alkavat raskauskilot vasta pudota?

7. syyskuuta 2011

Working mom

Ensi maanantaina meikäläinen palaa takaisin työelämään ja tyttö aloittaa arjen perhepäivähoidossa. Miehen kanssa jouduttiin oikein urakalla sumplimaan tätä hoitojärjestelyä, koska läheisestä vuorotteluryhmiksestä ei tilaa löytynyt.

Eli kun minä aloitan aamuvuorossa 7.00, isimies vie pikkuisen hoitoon yhdeksän maissa. Minä pääsen töistä 15.00 ja menen tytön hakemaan neljän viiden välissä. Miehen ollessa aamuvuorossa taas minä vastaavasti vien tytön aamulla ja mies hakee illalla. Näin ei tytön tarvitse olla kahdessa paikkaa hoidossa. Minun elämääni helpottaisi valtavasti se, että saisin nyt piakkoin ajettua ajokortin loppuun.

Olen innoissani alottaessani työt, ihan vain sen takia, että se tarkoittaa enemmän rahaa, paljon enemmän. Tuntipalkka on hyvä, minun - ja monen muun - asteikolla jopa loistava. Kun siihen ynnää ilta- ja viikonloppulisät, on kuukausipalkka melko muheva.

Mutta (miksi aina pitää olla niitä muttia?!) tämä työrupeama kestää nyt vaivaiset neljä kuukautta. Seuraava pätkä alkaisi vasta puolen vuoden päästä, joka kestäisi sen kuusi kuukautta ja taas puoli vuotta paussia ja puoli vuotta toissä... Ei ole herkkua tämä sijaisuus. Mitä minä teen nuo puolen vuoden työttömyysajat? Jään istumaan laakereilleni kotiin? Ei käy. Ehdotuksia?

4. syyskuuta 2011

Yksi vielä

Toissapäivänä saatiin nappulan kummitädin kanssa aivan loistava idea, jonka seurauksena hän tuli minut ja tytön hakemaan luokseen yökylään. Kummitustädillähän on itsellään aivan syötävän suloinen 2-vuotias poika (sekä tietysti minun tuleva kummitytsyni hautumassa masussa), joka tytön nähdessään hoki koko ajan: "Vauva. Vauva. Vauva." Typykällä oli hullun hauskaa, kun poika konttasi tämän kanssa lattialla. Välillä kiljuivat toisilleen, välillä leikittiin leluilla ja kierrettiin ympäri taloa. Tytön jäädessä jälkeen poika huuteli: "Vauva tänne."

Ette voi uskoa kuinka paljon sydäntä lämmitti katsoa näiden kahden peuhaamista. Tyttökään ei ollut pitkään aikaan nauranut niin paljon. Itse hymyilin kuin Hangon keksi ja mietin rakkautta täynnä: "Kyllä meidän tytsy tarvitsee sisaruksen." 

Niin, että jos jotain tarvitsee ikänä syyttää mun päätöstä haluta toinen lapsi, syytettävä on se pikkuinen hurmuripoika, joka sai meidän tytsyn räkättämään kuin viimeistä päivää. :))

P.S. Jos alatte heti odottamaan ehkä tulevia vauva-uutisia, saatte odottaa kauan. Miehen ehto toiselle lapselle on se, että minulla on vakituinen työpaikka. Notta saatte täältä sellaisia uutisia odottaa ainakin vuoden.