Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin

Viimeinen työpäivä pulkassa ja tiedossa viikko oleilua eikä aikaisia aamuherätyksiä. KÄY!

Nyt ladataan akkuja, että jaksetaan taas seuraava työpätkä.

Loppuun pari biisiä loma-fiilistä nostamaan. ;)

Sairaslomalainen

Viime yönä Sofie herätti mut huutaen. Kuumetta pikkuisella oli ja yskikin pahasti. Lääkettä ja mehua huiviin. Aamulla oli jo parempi olo, mutta näin parhaaksi käydä lääkärissä ja ilmoittaa päivähoitoon sekä töihin, että me jäädään kotiin. Oli hyvä, etten alkanut raahata lasta hoitoon, kun lääkärissä kuume oli kivunnut jo yli 38 asteen...

Ja koska mä rakastin pienenä sitä, että kun olin kipeenä, sain aina mehujäätä ja limpparia, herkutellaan meilläkin tänään. Tää mamma kylläkin aikoo käyttää tän "vapaa"-ajan hyödyksi ja muksun passaamisen ohessa siivoilla!

Mehujäät lääkärireissun päätteeks maistu. :)

Huomenna olisi aamuvuoron tynkä, kun mies menee iltavuoroon töihin. Sitten olisi loma-Loma-LOMA!! Viikko vaan oleilua ennenkuin työmaa kutsuu taas. Mulla siis jatkuu sama toimi samassa paikassa tammikuun lopulle saakka. :)

Epätasa-arvo

Seuraava teksti lisää ankaraa avautumista rientojen epäreiluista järjestymisistä.

Nyt raivostuttaa. Ihan oikeasti. Kuka mut tuntee, tietää, että mä en juurikaan käy missään. Mun elämä on seikkailua työpaikan, kodin ja Sofien päiväkodin välillä. Muuten kauppa kuuluisi rinkiin mukaan, mutta kun työskentelen sellaisessa! Edes koiran kanssa en käy lenkillä koska mies "avuliaasti" hoitaa sen (lue: hyvä tekosyy olla kahvilla kavereiden kanssa noin kolmisen tuntia).

En edes muista, koska olisin käynyt esim. kavereiden kanssa kahvilla. Viime baarikierroksesta on parisen kuukautta. Ei mua enää juurikaan pyydetä mihinkään, koska oon aina joko töissä tai en saa lapsenvahtia. Ja kyllä se kiristää pantaa. Aina silloin tällöin. Varsinkin silloin, kun tulee näitä once in the lifetime-kekkereitä, esim. juuri sen mun tuleva luokkakokous ja mies päättää heittäytyä hankalaksi ja näytää siltä, että tämä mamma ei taaskaan pääse. J*malauta!

Mikä helevetin oikeus tolla mun "paremmalla" puoliskolla on päästä mihinkään, kun en minäkään ikinä pääse? Olisi myös niin paljon asiaa siitä, miten meidän riennot eroo toisistaan kuin yö ja päivä, mutta ei taida se (ehkä?) kuulua blogin puolelle kaikkien luettavaksi.

Mutta pari sanaa minä tuolle äijälle haluan sanoa: Haista paska!!

Linkitä blogisi!

Siistin tuossa omaa listaani blogeista, jotka ovat hiljentyneet, lopettaneet tai muuten vain menettäneet mun kohdalla kiinnostuksena.
Siispä toivoisin, että te lukijan linkittelisitte oman bloginne ja kertoisitte samaan kommenttiin hiukan tästä blogistanne. Tietysti myös blogeja, joita suosittelette lukemaan, saa ehdottomasti linkitellä.

Kiitos ja kumarrus. Odottelen mielenkiinnolla. :)

Basic

Meillä menee ihan tavallisesti.
Ollaan käyty töissä ja hoidossa.
Ollaan käyty torilla ja syöty muurinpohjalettuja.

Ollaan puistoiltu ja ihmetelty kukkasia.
Ollaan siivottu ja tehty ruokaa, pesty pyykkiäkin.

Työasiat ovat vielä auki. Mahdollisuuksia ja lupauksia on, mutta ei mitään paperilla. Minä katselen ja pähkäilen kun sen aika on. Työttömänä en näillä näkymin joudu olemaan.

Ensiviikko on töitä täynnä ja siksi pähkäilen jo ensi viikonloppua. Perjantaina olisi luvassa lasten ilmaiskonsertti, jossa esiintyy Hevisaurus sekä samalle päivälle ala-asteen luokkakokous, on viime riennoista jo aikaakin. Lauantai siis menee varmaan kerätessä itseänsä.

Hyvää alkavaa viikkoa ihanaiset!

Syylisyys ja ikävä

Ne taitavat rakkauden ohella olla suurimmat tunteet äitiydessä. Töissä on kiva olla, töistä saa rahaa ja rahaa tarvitsee elämiseen. Mutta...minä niin haluaisin viettää enemmän aikaa lapseni kanssa.

Joka kerta Sofieta viedessä hoitoon tulee paha olo; Taas minä raahaan tytön vieraille ihmisille, että pääsisin töihin. Vaikka tyttö haluaisi olla minun kanssani. Asiaa ei yhtään auta se, että tyttö ripustautuu minuun kuin pieni marakatti, kun jättäisin hoitoon. Paha mieli, melkein itku, on käytävä joka kerta läpi ennen työvuoroa.

Ja sitten se ikävä... Joka kerta, kun kuule töissä pienen lapsen itkua tai puhetta, pomppaan pystyyn kuin mangusti preerialla. Sofie?! No eihän se höpöttelijä tai kirkuja ikinä ole Sofie.

Että vaikka taloudellisesti mulla ei olisi varaa jäädä työttömäksi ja olen töihin hakenut sekä vilpittömästi toivon, että töitä saan, salaa toivon, että jäisin hetkeksi työttömäksi. Saisi nauttia kiireettömästä arjesta oman lapsensa kanssa. Olisi se kivaa vaihtelua meille kummallekin. :)

Hyvää viikonloppua kaikille! Tämä mamma menee huomennakin (ette arvaa?) töihin.

Uutta

Olen villiintynyt. Haavelen makkariin uutta lamppua, lipastoa ja mattoa. Eteisen mattokin saisi mennä vaihtoon. Rahakysymyshän aina on edessä, mutta jotain olen silti saanut hankittua.

Kenkäkaappi eteiseen oli ihan ykköshankinta, vielä kun saa tuon
pikkuruisen peilin karmit valkoiseksi, oon (ehkä vähän aikaa) tyytyväinen.

Pitkän eteisen tyhjät seinät kaipasivat piristystä.

Nyt on Sofien dvd:eille tilaa. :)

Kyllä kai tämä, jossain vaiheessa, näyttää kodilta.

Näppäimet kadoksissa

Jouduin minäkin nöyrtymään nykyajan edessä.

Mun vanha Nokia x3 joutui väistymään. Mutta ei suinkaan pakotettuna, heitettynä jonnekkin piirongin laatikkoon vaan arvostettuna yhteistyökumppanina, joka kuitenkaan ei kestänyt Sofien antamaa kylpyä koiran vesikipossa. Vaikka se riipaisikin sydäntä, oli tämän yhteistyökumppanin kanssa sopimus lopussa, luottamus horjui siinä vaiheessa kun sammuileminen kunnolla alkoi. Joi liikaa mokoma.

Meidän Isimies osti uuden puhelimen ja mä sain sen vanhan; Nokia 500:n. J*malauta! Missä on näppäimet? Tää puhelin on ollu mulla nyt vuorokauden ja osaan laittaa siihen herätyksen päälle sekä avata näppäinlukon. Että... Pysyy puhelinlaskut pieninä?

kuva

zzZzZZzZzz

Meillä on väsytauti. Kun tultiin viikonloppureissusta (josta kerron jahka tervehdyn), mua ja miestä on vain unettanut. Tekisi mieli kömpiä viimeistään kuuden aikaan vällyjen väliin. Eipä onnistu tuon himpun verta alle 2-vuotiaan kanssa.

Asiaa ei yhtään auta se, että on 8 työpäivän putki päällänsä töissä. Ja sielähän pitää olla niin iloinen ja pirtsakka asiakaspalvelija. Vaikka oikeasti tekisi mieli tehdä peti vuodevaate-osastolle.

Että palataan astialle. Kun en puolen minuutin välein nukahda näppäimistölle tai yhden postauksen kirjoittamiseen ei mene tuntia.

Hyvää yötä!