28. syyskuuta 2012

Olet ainutlaatuinen

En ole saanut kirjoitettua. Olen niin väsynyt koko ajan. Tiedä sitten, johtuuko se siitä, että on syksy vai että töissä on vähän äksöniä. Viimeistään kymmeneltä, yleensä ennemmin, tämä tyty vetää hirsiä ja vähintään kerran yössä herää painajaiseen, ehkä mun väsymys johtuu sitten siitä? Samapa tuo, väsynyt olen kuitenkin.

Ihanaa on se, että meidän kamalanihana uhmistyttö täytti eilen huimat 2 vuotta! Mun rakkaista rakkain, ainutlaatuisin tyttöseni on jo iso tyttö. Sofie on jo kaksi vuotias, mutta silti syntymästä on vaan se kaksi vuotta. En osais enään elämää kuvitella ilman tuota polvenkorkuista, niin hänen ehdoillaan mun elämää mennään eteenpäin. :)


18. syyskuuta 2012

Siellä on kaikki sulle

Päivät ovat menneet. Iltaisin surettaa eniten, kun talo hiljenee. Surettaa kaverin kohtalo; niin nuori ja niin paljon kokematta. Surettaa kaverin vanhempien puolesta, en voi kuvitellakaan, miltä tuntuu laittaa oma lapsi hautaan. Surettaaa hänen läheisten puolesta, heillä on taas edessä surutyö ja hyvästelyt. Minä sain tuntea ehkä niin viattoman ihmisen, kuin tässä maailmassa voi säilyä. Rehti, hyvä, iloinen, enkeli, joka meillä oli lainassa. Toivottavasti tiedät, että täällä moni ihminen ajattelee sua.

Mutta valitettavasti se elämä jatkuu, se ei pysähdy vaikka kuinka haluais. Ollaan me onnellisia. Vaikka kaikki tuntuu kaatuvan päälle, aina löytyy se, mistä olla iloinen ja onnellinen. Mulla on ihana mies ja lapsi, kaunis koti ja hieno koira, mukava työ ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Monta syytä olla onnellinen.


Yksi enkeli oli meillä vain lainassa. <3

13. syyskuuta 2012

Jälleen on aika hiljaisuuden

Käy enkeli vieressäs taivaan rantaan,
on kulkusi kevyttä,
jalkasi kantaa.
Et suruja tunne taivaan tiellä,
on monet rakkaat vastassa siellä.
Sinä elät myöskin keskellämme,
koska säilyt aina sydämissämme.

Nuku rauhassa pikkuinen. 


2. syyskuuta 2012

Meistä tuli lääkäreitä, virkamiehiä, vääpeleitä, tänään voidaan hetki olla kuninkaita


Pääsinhän minä sinne luokkakokoukseen! Korkkarit kopsuen saavuin paikalle tyylikkäästi myöhässä. Esiteltiin itsemme, missä nykyään vaikutetaan, minne sieltä peruskoulusta päädyttiin. Juotiin muutama. Käytiin katsomassa vanhaa luokanvalvojaa. Pidettiin hauskaa! Mun ilta jäi liian lyhyeen, juhlakunto kun ei ole entisensä, ja livahdin takavasemmalle, eli nukkumaan kotiin. Mutta kivaa oli. Kiitos!!

Mun rakkaista rakkain koko peruskoulun!