18. marraskuuta 2012

Tuleva pummi - ja ylpeä siitä!

Mua ärsyttää. Tällä hetkellä monikin asia; miksi kauppojen täytyy Joulun alla olla sunnuntaisin yhdeksään asti auki, kun joka tapauksessa sunnuntait ovat aina ihan kuolleita asiakkaiden suhteen? Miksi Sofie on taas rikkonut mun läppäristä yhden näppäimen? Ja miksi, oi miksi se Katainen ei pitänyt lättyänsä kiinni kotiäideistä?

Jep, jep. Kotiäitiys maksaa valtiolle, mutta niin maksaa hoitopaikatkin, joita täällä päin saa hakea kiven alta ja ehkä hieman uhkailla, että sellaisen saa. Mikä vika on siinä, että on lapsensa kanssa kotona? Että haluaa olla kotona? Ja nämä Kataisen mainostamat tuet, jota tämä Suomen maa meille tarjoaa, ovat niiiiiiin mittaamattoman pieniä rahoja, ettei tämä maa niihin kaadu. Poliitikkojen palkoista olen taas eri mieltä.... Ja miksei normaali duunari saisi hyödyntää maksamiaan verorahoja?

Mä meinaan ainakin tammikuun jälkeen jäädä kotiin aina äippäloman alkamiseen asti ja siitä sitten olisi haaveissa olla kotona ainakin siihen asti, kun napero nro. 2 on 1½-vuotias.

Jään kansakunnan elätiksi nääs. Pummiksi.

Ai jumankekka mä niin odotan sitä!!

9. marraskuuta 2012

Rest in peace


Lähdit aamulla hiljaa 
taivaan kotihin. 
Sydämen hento liekki 
sammui talven tuulihin. 

Työpäiväsi pitkä päättyi, 
kädet ahkerat levätä saa. 
Muistosi meitä aina 
tiellämme johdattaa. 

Nuku rauhassa, pappa.


8. marraskuuta 2012

Love pink

Tänään oli vapaapäivä...ja se todella tuli tarpeeseen. Eilen töissä mun mahani oli niin kipeä, ettei töistä meinannut tulla mitään ja jopa hengittäminenkin sattui. Tänään sitten kävin neuvolassa katsomassa, että pienellä on kaikki kunnossa ja neukkutäti oli sitä mieltä, että mun työ stressaa mua liikaa ja kun musta siltä tuntuu, on sitten parempi jäädä kotio lepäämään.

Vielä en sairaslomaan suostunut, katsotaan nyt, miten kroppa ja oma mieli kestää, tässä nyt kuitenkin mennään niin alussa raskaudesta vasta ja kolmisen kuukautta olisi enää töitä jäljellä. :) Vaikka masu olikin vielä kosketusarka, lähdin mä mun mammakaverin kanssa Reiman alennusmyynteihin. Mä en ihan oikeasti halua tietää, että mikä meno sielä on eilen ollut, koska tänäänkin sielä oli ihmisiä paaljon ja vaatteiden rippeet oli enää jäljellä. Sofielle ei löytynyt mitään kurarukkasia lukuunottamatta, mutta vaaville löytyi yhtä sun toista. :) Koska kutina on kova, että tyttö tulee, kyllä vaaleanpunaisen ja -sinisen välillä voiton vei, no...kattokaapa:

Surkea on kuva, mutta nyt ei vaan jaksa, käsityksen varmaan saa. ;)

Nyt sitten valmistautumaan nukkumaan menoon, että jaksaa huomenna ja ylihuomenna tehdä taas jotain elantonsa eteen. Muille hyvää alkavaa viikonloppua! :)

4. marraskuuta 2012

Mulla on katse tulevaisuudessa

Jaa mitä meille kuuluu? Kiirettä, uhmaa, naurua, surua, arkea. Kaikkea näitä ja paljon vielä lisää. Tavallaan olen pitänyt tarkoituksella matalaa profiilia täällä blogin puolella, on ollut liian paljon käsiteltävää.

Mitä mun täytyy käsitellä? Mun pappani on tällä hetkellä saattohoidossa eikä ole yhtään helppoa katsoa toisen hiipumista pois. Välillä itketään ja välillä toivotaan mahdollisimman kivutonta loppua.

Lisäksi, tottakai, mua jännittää tuleva, välillä pelottaa. Mitä mä teen kun niitä on kaks? Osaanko mä enää hoitaa vauvaa? Kuinka me pärjätään? Samaan aikaan oon niin onnellinen ja odotan innolla kasvavaa mahaa.

Mitä Sofielle kuuluu? Uhmaa. Sitä aikalailla, ja tietysti myös mm. naurua, leikkiä ja pottailua. Sellaisia lasten juttuja, ihania pieniä ongelmia, kuten, että se paita ei käy mitä äiti tarjoo vaan on ihan pakko saada juuri se Nalle Puh-paita, joka on pyykkikorissa. :D

Kiitoksia mukana roikkuneille, tämä bloggailu lähtee tästä kyllä nyt käyntiin. ;)

Tässä hieman silmiäni räpyttelen, etkä voi huomata käpälää vesilasissa. :)

13. viikko

Kuiskasimme haikaralle,
poutapilven enkelille,
josko suuri pieni ihme voisi tulla meille.
Vielä on aikaa arvuutella, odotella, ihmetellä.
mutta jos matkallamme on enkeleitä,
toukokuussa on neljä meitä.

rv 9+2