31. heinäkuuta 2012

Pesänrakennusta

Jonkilainen wanna be-sisustusinto on taas valloillaan. Pitäisi saada vielä sohvan päälle iso peili valkoisilla kehyksillä ja tv-tasokin on kovaa vauhtia lähdössä vaihtoon. Kenkäkaappi odottaa postissa hakijaansa ja niinpä meidän eteisen peilin on aika vaihtua pienenpään. Sofien huoneeseen pitäisi vielä saada hyllyä seinään Muumi-dvd-kokoelmalle. Sitten alkaa olla valmista. (Taas vähäksi aikaa.)

Mun ja isimiehen makkarista en vaan millään kivan näköistä saa, mutta siihen tarvittaisiin jo lekaa ja tapeteiden repimistä.

Ehkä selvitään näin. Hetken aikaa. Kunnes saan taas jonkin oikein 'loistavan' idean kodin piristämiseksi.

Toivoa saa ja pitää

Koska alan juuri pääsemään haluamaani postaustahtiin, ei anneta vauhdin hyytyä!

Nii, et toivo jotain postausta ja toi tossa, --->
kirjoittelee ja toteuttaa hyvän maun rajoissa.

28. heinäkuuta 2012

Ilta rannalla...FAIL!

Mä oon sen sortin supermama, että kun mulla on pari vapaata töistä ja kun ilma sattuu olemaan kun morsian, haluan antaa itselleni ja lapselleni elämyksiä. Sellainen päivä oli tänään. Halusin tarjota itselleni ja lapselleni aivoisan illan rannalla.

Mulla oli mielikuva: Ihana ilta rannalla. Lapsi kahlaamassa vedessä ja minä itse istuskelemassa vieressä, hymyillen ja valokuvia räpsien. Välillä juodaan pillimehua ja sitten kahlataan ja hymyillään lisää.

Kokeillaan ihmeessä. Tästä me lähdettiin liikkeelle:


Autossa alkaa huuto, koska äiti on ihan paska, kun se tarvii ne kädet ja jalatkin vielä auton ajamiseen eikä se avaa mun Muumi-limppapulloa hetinytnytNYT!! 

Rannalla huuto jatkuu, koska uimapuvun vaihtaminen ja aurinkorasvan laittaminen on ihan hanurista. Huomaan kameran jääneen kotiin, ei oteta kuvia. Lapsi alkaa huutamaan, kun näkeekin järven. Mennään keinuun. Kahden minuutin päästä keinu on ihan tyhmä, koska veteen on päästävä. Liukumäki! Pakko päästä! 

Huono vain, että tämä liukumäki on niin jyrkkä ja korkea, etten itse pienenäkään uskaltanut montaa kertaa siitä laskea, saatikka nyt. Kun likka oli tarpeeksi pitkän aikaa kivunnu tikasportaita ylös ja minä olin hänet huutavana siitä repinyt pois, päähän pälkähti tyhmä ajatus: Jos sitä kokeilis laskea siitä yhdessä? Lopputulos: minä makaan järven pohjassa kädet ojennettuna ylös, jotta Sofie ei joutuisi uppeluksiin ja mietin, miten helvetissä pääsen pintaan. Kun olin tästä pinteestä päässyt käyttämällä surkeita mielettömiä vatsalihaksiani, alkoi sama huuto liukumäen perään, enkä minä enään siihen rääkkiin suostunut saatikka tyttöä päästänyt yksin kokeilemaan.

Huutava kakara olkapäällä autoon (Vettä! Vettä!! VETTÄ!!) ja saman huudon kuuntelu aina kotiin suihkuun asti.

Niin, että tähän me sitten päädyttiin:


Veikatkaapa onko tämä mama ihan heti kokeilemassa uudestaan tuollaista iltaa ainakaan tuon tappoliukumäen läheisyydessä? Tulipahan ainakin niitä elämyksiä!

27. heinäkuuta 2012

Tää on sulle ♥

Kun työntäyteinen viikko on takana ja vapaa viikonloppu (luksusta!!) on edessä päin, on ihminen väistämättäkin täynnä rakkautta.


26. heinäkuuta 2012

Keho 2012

Puolessa vuodessa paino on tipahtanut itsekseen ilman diettejä 10 kiloa - ja se näkyy, varsinkin naamassa, käsivarsissa ja jaloissa. Vatsaa ja jenkkakahvoja olisi vielä varaa kiinteyttää, mutta en minä jaksa. Enköhän minä ole ihan hyvä näin. Minä ja mies ollaan tyytyväisiä, eiks se riitä? :)

Vertailun vuoksi: keho helmikuu 2006 - syyskuu 2010 - tammikuu 2011

NYT!!

Pahoitteluni kuvan surkeasta laadusta, mutta nyt en jaksa vaivautua kuvailemaan tunteja. Se on räps ja tänne teidän iloksi. ;)

P.S. Enkö mä just pessy ton peilin?

22. heinäkuuta 2012

Jaksaa, jaksaa

Työt ovat vieneet mennessään.
Kunnon vapaata saa etsimällä etsiä.
Tänään pitäisi siivota.
Puhtaat vaatteetkin loppuu kohta.
Lapsen kanssa olisi niin ihanaa mennä pyöräilemään.
Ja huomenna on 10 tunnin työvuorokin.


13. heinäkuuta 2012

Tarjotkaa auttava käsi

Jos ei joku tiedä, minulla oli aikoinaan kissoja. Kaksi kollia ja yksi narttu. Narttu tuli jo alunalkaen minulle väliaikaishoitoon, tiedossa oli, että uuden kodin sille etsisin ja niinhän se pääsi uuteen kotiin. Pojat jäivät minulle.

Muutaman kuukauden jälkeen olin kuitenkin sitä mieltä, että niille olisi parempi olla jossain muualla. Minä ku olin liikkuvainen ihminen, vaikka huolehdin, että kissoilla oli aina ruokaa ja vettä ja hiekka-astia oli puhdas, nämä kaksi kattia olivat sen verran sosiaalisia, että selvästi kaipasivat myös ihmisen seuraa.



Niinpä leikkautin kissat ja laitoin ilmoituksia ympäri nettiä. Hinnaksi laitoin 80 euroa, saman verran kuin maksoin leukkauksesta, en halunnut heitä ilmaiseksi antaa. Ihmiset  kun miettivät kaksi kertaa, kun hintaa on enemmän kuin 0 euroa. Paljon kyselyjä tuli. "Myytkö vain toisen minulle?" Minulle oli selvää, että kissat menisivät vain samaan kotiin. Ja kun yksi pariskunta oli valmis tulla hakemaan kissat melkein 300 kilometrin päästä, oli päätös selvä. Eikä ole tarvinnut katua. Kissoilla on erittäin hyvät oltavat, pääsevät jopa ulkoilemaan valjaissa melkein päivittäin.


Nyt kuitenkin toinen kissoista, se pieni oranssi on mennyt telomaan itseään -ja pahasti. Tämä 4-vuotias Eemeli-kisu putosi 16. kesäkuuta seitsemännestä kerroksesta, kun parvekkeen lasi oli jäänyt vahingossa auki. Eemeliltä murtui molemmat vasemman puoleiset tassut ja neljä kylkiluuta, hänellä oli myös ilmarinta ja sisäistä verenvuotoa.

Tässä kuvassa kissa oli  tuotu sairaalaan, jossa rauhoitettiin ja annettiin lisähappea.
Tässä vaiheessa ei vielä tiedetty kuinka käy.

Eemelin omistajille oli selvää, että kissa hoidetaan kuntoon, jos vain mahdollista. Niinpä Eemeli oli sairaalassa neljä yötä. Ensimmäiset päivät kissa oli tehohoidossa ja sitten leikkauksessa, jossa takajalkaan laitettiin metallia.

Nyt Eemeli on jo melko hyvässä kunnossa. Molemmat tassut joutuvat olemaan kipsissä vielä muutaman viikon ja lääkärissä joutuu käymään kerran viikossa. Kissa on ollut todella reipas ja taistellut paikkansa takaisin elävien kirjoihin.


Hoito on maksanut useita tuhansia euroa, siksi pyydänkin teiltä nyt apua Eemelin omistajille. Eemelin auttamiseksi on suunniteltu Eemis-paita, joka maksaa 20 euroa (postikuluineen kotimaassa 22 euroa). Paidasta saadut tulot käytetään lääkärikulujen kattamiseen, mikäli rahaa sattuu jäämään yli, ne menvät eläinsuojelutyön tukemiseen.


Tilaukset voi lähettää sähköpostitse osoitteeseen auta.eemelia@gmail.com Vastausviestissä saat ohjeet maksamista varten, kun maksu näkyy tilillä lähtee paita postiin. Myön nouto on sovittavissa Helsingissä.

Levittäkää myös facebookissa tietoa Eemelin tarinasta jakamalla Eemelin avuksi tehtyä Facobook-ryhmää!

9. heinäkuuta 2012

Peti

Koska Sofie on jo iso tyttö, meidän iso tyttö tarvitsee isojen tyttöjen sängyn. Tänään sitten ostin Sofielle netistä valkoisen, kuultomaalatun, mäntysen sängyn patjoineen sekä kävin kaupasta hakemassa (minkäs muunkaan värisen kuin) vaaleanpunaisen katoksen sänkyyn. Kuvaa otan sitten jahka sänky saapuu ja saadaan koottua. :)

kuva

Eli jos jollain tarvetta löytyy, meiltä saisi noutaa valkoisen, kuultomaalatun pinnasängyn 30 eurolla. Pohjan saa kolmeen eri korkeuteen ja mitat ovat: K91cm x L63,5cm x P125cm.

Olisi ihanaa säilyttää sänky, jos joskus toisen lapsen saisin, mutta ei tuota säilytystilaa juurikaan ole, saa joku lapsonen, joka tarvitsee. :))


Party all night long

Lauantaina sitten pidin ne pienet valmitujaiskahvit, olihan ylihieno mekko ostettuna ja kaikkee. ;)
Väkeä en ollut kutsunut paljon ja melkein puolet ilmoitti jo aiemmin, etteivät pysty tulemaan ja kävivät aikaisemmin onnittelemassa. Juhlat menivät hyvin ja miehen sisko sekä tämän perhe jäivät meille yökylään. Siispä me lähdimme tämän miehen siskon kanssa yöelämään. Juotiin muutamat ja jorattiin tanssilattialla. Ei ollut kauhean hyvä idea sisäänajaa sinä iltana juuri ostamiani avokkaita, nyt on isovarpaasta lähtenyt nahka ja kantapäät rakoilla.

Merkonomi.

Harmittaa, etten taaskaan tajunnut räpsiä kuvia juuri ollenkaan, tuo ylläolevakin on ainut julkaisukelpoinen kuva minusta.. Mutta kivat oli juhlat ja mukavaa oli käydä pitkästä aikaa yöelämässä. :)

7. heinäkuuta 2012

Oma valintani

Niin vastustajien kuin kannattajienkin kannattaisi katsoa eilen ainakin itseni bongaama dokumentti Liv:ltä. Ehkä kaikki ei olekaan niin mustavalkoista?

2. heinäkuuta 2012

Saksanpaimenkoira - hullu vartiokoira

Koska mä kerrankin kirjoitin pelkkää asiaa, napataan tämä teksti edellisestä blogista:

Vai onko? Mua alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään, kun kaikki kauhistelee, miten olen mennyt ottamaan puhtaan Seefferin. Ja mulla on vielä lapsikin. Sehän tappaa sen! Edelleen, minkälainen koirasta tulee, riippuu ihan täysin omistajasta. Onko rahkeita ja osaamusta kouluttaa? Onko rahkeita antaa tarpeeksi liikuntaa ja aktiviteetteja?




Meillä on menty ihan maalaisjärjellä eteenpäin. Ei sillä, olen myös sitä mieltä, että meidän koira on ollut tavallista fiksumpi tapaus. Montaa kertaa ei ole tarvinnut samaa asiaa opettaa, kun on perille mennyt. Lisäksi Zero on alusta asti ollut äärettömän kiltti. Oppinut paikkansa sielä lauman alimmaisena. Sofieta vahtii ulkona ollessa kuin haukka. Missä lapsi, siellä koira. Suunnitelmiakin Zeron varalle on, josko tässä nyt sitten olisi koira, jonka kanssa voisi harrastaa agilityä ihan harrastusmielessä.

Mun töihin menokaan ei ollut mikään shokki koiralle, olihan se opetettu olemaan yksin. Ainoa, että koira muutaman päivän lutusteli isimiehen kenkien pohjallisia, kun mamma kröhkröh ei ehkä muistanut ostaa niitä luita.

Mun koirani tekee niinkuin käsketään, vaikka naapurin rakki räksyttäisi lähietäisyydellä, tämä istuu mun vieressä eikä lähde. Mun koirani ei pure ketään ja nyt on saatu hyppiminenkin aisoihin, mun koirani pysyy pihassa ja vapaana käskyn alla, muiden pihoihin ei lähde huitelemaan. Mun koirani oppi sisäsiistiksi tosi nopeesti. Mun koirani ei jää huutamaan kotiin ja tuhoamaan paikkoja, kun se jää yksin. Mun koirani kulkee nätisti hihnassa ja tulee toimeen muiden koirien kanssa. Mun koirani on lapsiystävällinen.

Mun koirani on Saksanpaimenkoira.



Olisikohan tuossa tarpeeksi listaa epäuskoisille, että tavallinen maalaistollokin saa Saksanpaimenkoirasta kunnollisen perhekoiran ilman nyrkkiä? Joo, sille tulee vielä uhma- ja murkkuiät, mutta niihinkin tarvitaan vain oikea asenne. Ehkä ainut vika meidän koirassa on järjetön 'pusujen' antamisen tarve. ;) Niin, ja sit se, että siitä lähtee mielettömästi karvaa!

Vanha suola janottaa

Ei sovi omaan suuhun uuden blogin nimi, selailtuani tätä ihan ensimmäistä blogiani, päätin palata kirjoittelemaan tänne. Paluu siihen aitoon ja alkuperäiseen.

Kerrataan siis mitä minulle ja perheelleni on tapahtunut viimeisien kuukausien ajan:

Marraskuun puolessa välissä sain sen kauan haaveleimani autokortin, joka on todellakin tullut tarpeeseen ja helpottanut elämää huimasti. Paljon helpompaa on lyödä lapsi autoon ja mennä päiväkodin kautta töihin, olisin auttamatta kuitenkin myöhässä joka aamu ilman tota mun nelipyöräistä vekotinta.

Tammikuussa tähän laumaan liittyi yksi lisää. Sillä on ruskeat silmät, karvakorvat ja neljä jalkaa. Kuka arvaa? Kyllä, koira. Saksanpaimenuros, joka on tässä kuussa jo huimat 8 kuukautta. Zeroksi ristitty karvakorva, josta on tullut jo näin lyhyessä ajassa mielettömän rakas. Se on mun toinen (se karvaisempi) lapsi. :)




Tammikuussa myös loppui työsopimukseni uinninvalvoja-työstä. Jäin siis kotiin ihmettelemään sekä suorittamaan opintojani etänä.

Maaliskuussa otin sen kauan haavelemani tatuoinnin. Aiheena tietysti se rakkain, eli oma lapsi; Sofie.


Toukokuussa palasin työelämään tällä kertaa myyjäksi paikalliseen tavarataloon. Samalla Sofie palasi päivähoitoarkeen vuoropäiväkotiin, jossa tykkää olla enemmän kuin paljon.

Kesäkuussa sain viimein kovan työn päätteeksi valmiit merkonomin paperit kouraan ja nyt suunnitellaan pieniä juhlia valmistumisen kunniaksi. :)


Elämä siis luistaa nyt mukavasti ja no, melko tavallisesti. :)