Kerrataan siis mitä minulle ja perheelleni on tapahtunut viimeisien kuukausien ajan:
Marraskuun puolessa välissä sain sen kauan haaveleimani autokortin, joka on todellakin tullut tarpeeseen ja helpottanut elämää huimasti. Paljon helpompaa on lyödä lapsi autoon ja mennä päiväkodin kautta töihin, olisin auttamatta kuitenkin myöhässä joka aamu ilman tota mun nelipyöräistä vekotinta.
Tammikuussa tähän laumaan liittyi yksi lisää. Sillä on ruskeat silmät, karvakorvat ja neljä jalkaa. Kuka arvaa? Kyllä, koira. Saksanpaimenuros, joka on tässä kuussa jo huimat 8 kuukautta. Zeroksi ristitty karvakorva, josta on tullut jo näin lyhyessä ajassa mielettömän rakas. Se on mun toinen (se karvaisempi) lapsi. :)
Tammikuussa myös loppui työsopimukseni uinninvalvoja-työstä. Jäin siis kotiin ihmettelemään sekä suorittamaan opintojani etänä.
Maaliskuussa otin sen kauan haavelemani tatuoinnin. Aiheena tietysti se rakkain, eli oma lapsi; Sofie.
Toukokuussa palasin työelämään tällä kertaa myyjäksi paikalliseen tavarataloon. Samalla Sofie palasi päivähoitoarkeen vuoropäiväkotiin, jossa tykkää olla enemmän kuin paljon.
Kesäkuussa sain viimein kovan työn päätteeksi valmiit merkonomin paperit kouraan ja nyt suunnitellaan pieniä juhlia valmistumisen kunniaksi. :)
Elämä siis luistaa nyt mukavasti ja no, melko tavallisesti. :)
 |
| ♥ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti