Vai onko? Mua alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään, kun kaikki kauhistelee, miten olen mennyt ottamaan puhtaan Seefferin. Ja mulla on vielä lapsikin. Sehän tappaa sen! Edelleen, minkälainen koirasta tulee, riippuu ihan täysin omistajasta. Onko rahkeita ja osaamusta kouluttaa? Onko rahkeita antaa tarpeeksi liikuntaa ja aktiviteetteja?
Meillä on menty ihan maalaisjärjellä eteenpäin. Ei sillä, olen myös sitä mieltä, että meidän koira on ollut tavallista fiksumpi tapaus. Montaa kertaa ei ole tarvinnut samaa asiaa opettaa, kun on perille mennyt. Lisäksi Zero on alusta asti ollut äärettömän kiltti. Oppinut paikkansa sielä lauman alimmaisena. Sofieta vahtii ulkona ollessa kuin haukka. Missä lapsi, siellä koira. Suunnitelmiakin Zeron varalle on, josko tässä nyt sitten olisi koira, jonka kanssa voisi harrastaa agilityä ihan harrastusmielessä.
Mun töihin menokaan ei ollut mikään shokki koiralle, olihan se opetettu olemaan yksin. Ainoa, että koira muutaman päivän lutusteli isimiehen kenkien pohjallisia, kun mamma kröhkröh ei ehkä muistanut ostaa niitä luita.
Mun koirani tekee niinkuin käsketään, vaikka naapurin rakki räksyttäisi lähietäisyydellä, tämä istuu mun vieressä eikä lähde. Mun koirani ei pure ketään ja nyt on saatu hyppiminenkin aisoihin, mun koirani pysyy pihassa ja vapaana käskyn alla, muiden pihoihin ei lähde huitelemaan. Mun koirani oppi sisäsiistiksi tosi nopeesti. Mun koirani ei jää huutamaan kotiin ja tuhoamaan paikkoja, kun se jää yksin. Mun koirani kulkee nätisti hihnassa ja tulee toimeen muiden koirien kanssa. Mun koirani on lapsiystävällinen.
Mun koirani on Saksanpaimenkoira.
Olisikohan tuossa tarpeeksi listaa epäuskoisille, että tavallinen maalaistollokin saa Saksanpaimenkoirasta kunnollisen perhekoiran ilman nyrkkiä? Joo, sille tulee vielä uhma- ja murkkuiät, mutta niihinkin tarvitaan vain oikea asenne. Ehkä ainut vika meidän koirassa on järjetön 'pusujen' antamisen tarve. ;) Niin, ja sit se, että siitä lähtee mielettömästi karvaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti