Äiti-moodi

Työt alkoi tänään - vapaapäivällä, niinkuin kunnon työmiehen kuuluukin työviikko aloittaa. ;)
Aamulla puol kasilta ylös, typylle vaatteet niskaan ja reppu+vaippapaketti mukaan ja niin me huristeltiin viemään tytsyä ekaa päivää hoitoon. Itte olin jännänny jo muutaman päivän tätä aamua ja sitte se kävi: tytsyltä vaatteet pois ja sinne se jäi, sormi suussa hoitajatädin syliin wtf-ilme naamallaan. Ei se edes itkeny meidän perään, että se siitä rakkaudesta sitte. :(

Kun minä menin hakemaan tyttö hoidosta kolmen aikoihin, sieltä se tuli suoraan sylkkyyn ja meinasi saada hermoromahduksen kun laitoin sylistä lattialle siksi aikaa että sain omasta takista vetoketjua auki. :)
Päivä oli mennyt hyvin; oli syönyt hyvin, nukahtanut päikkäreille ilman mukinoita harso kainalossa, oli leikkinyt muiden lasten kanssa ja päivän ainoat itkut oli tullut siitä, kun ei olisi halunnut lähteä leikkipuistosta pois. Mitä taikoja ne tuolla hoidossa tekee, kun lapset ei sielä pahemmin kiukuttele?

Mutta mitä kuului mun vapaapäivään? Kuulkaas, ensimmäisenä istuin pyrstölleni ja aloin hoitamaan hieman sunnuntaina sulkeutuneita Huuto.net-kohteita ja kun ne olin saanut hoidettua, jatkoin koulutehtävillä! Kun olin ahertanut muutaman tunnin, oli mielessä istua sohvalle ja vain maata ajattelematta mitään seuraava pari tuntia.

Sitten sitä erehty katsomaan ympärillensä; voi ei tiskikone pitäisi täyttää ja tasot kuurata, ruokapöytäki on ihan törkynen ja entä noi vaatteet tos lattialla..? Ei lasta voi tän näköseen huusholliin tuoda! Niin minä sielä sitten takapuoli pystyssä taas täyttelin tiskikonetta, hinkkasin keittiön pöytää, pesin pyykkiä, petasin pedit, imuroin... Ja hei, tieks te mitä, se oli ihan yhtä tyhjän kanssa, koska meillä ei ees oikeesti ollu oikeesti törkystä. Se oli vaan se kuuluisa äiti-moodi, joka ei suostu menemään pois päältä vaikka lapsi olisi toisella puolella maailmaa.

Ensviikon torstaina pidän oikeasti vapaapäivän. Ni.