Päivät ovat menneet. Iltaisin surettaa eniten, kun talo hiljenee. Surettaa kaverin kohtalo; niin nuori ja niin paljon kokematta. Surettaa kaverin vanhempien puolesta, en voi kuvitellakaan, miltä tuntuu laittaa oma lapsi hautaan. Surettaaa hänen läheisten puolesta, heillä on taas edessä surutyö ja hyvästelyt. Minä sain tuntea ehkä niin viattoman ihmisen, kuin tässä maailmassa voi säilyä. Rehti, hyvä, iloinen, enkeli, joka meillä oli lainassa. Toivottavasti tiedät, että täällä moni ihminen ajattelee sua.
Mutta valitettavasti se elämä jatkuu, se ei pysähdy vaikka kuinka haluais. Ollaan me onnellisia. Vaikka kaikki tuntuu kaatuvan päälle, aina löytyy se, mistä olla iloinen ja onnellinen. Mulla on ihana mies ja lapsi, kaunis koti ja hieno koira, mukava työ ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Monta syytä olla onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti