4. marraskuuta 2012

Mulla on katse tulevaisuudessa

Jaa mitä meille kuuluu? Kiirettä, uhmaa, naurua, surua, arkea. Kaikkea näitä ja paljon vielä lisää. Tavallaan olen pitänyt tarkoituksella matalaa profiilia täällä blogin puolella, on ollut liian paljon käsiteltävää.

Mitä mun täytyy käsitellä? Mun pappani on tällä hetkellä saattohoidossa eikä ole yhtään helppoa katsoa toisen hiipumista pois. Välillä itketään ja välillä toivotaan mahdollisimman kivutonta loppua.

Lisäksi, tottakai, mua jännittää tuleva, välillä pelottaa. Mitä mä teen kun niitä on kaks? Osaanko mä enää hoitaa vauvaa? Kuinka me pärjätään? Samaan aikaan oon niin onnellinen ja odotan innolla kasvavaa mahaa.

Mitä Sofielle kuuluu? Uhmaa. Sitä aikalailla, ja tietysti myös mm. naurua, leikkiä ja pottailua. Sellaisia lasten juttuja, ihania pieniä ongelmia, kuten, että se paita ei käy mitä äiti tarjoo vaan on ihan pakko saada juuri se Nalle Puh-paita, joka on pyykkikorissa. :D

Kiitoksia mukana roikkuneille, tämä bloggailu lähtee tästä kyllä nyt käyntiin. ;)

Tässä hieman silmiäni räpyttelen, etkä voi huomata käpälää vesilasissa. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti