Joudun syömään sanani. Eksyin jälleen mol:n sivuille ja silmääni osui uusi ilmoitus entiseen toimeeni. Vakituinen palkkapussi ja mieltymys kyseiseen työhön houkutti liikaa. Koulutus käsittääkseni järjestetään työnantajan piikkiin. Työhakemus ja CV lähti juuri äsken sähköpostin välityksellä.
Samaan aikaan olen iloinen ja peloissani. Iloinen, koska olen ainakin yrittänyt. Jos minua ei valita, ei se jää paljoakaan harmittamaan. Siinä tapauksessa käy kouluni piakkoin loppuun ja haen töihin nyt rakennuksen alla olevaan myymälään. Jos minut valitaan, minulla on vakituinen palkkapussi mukavassa työssä ja tyttö on töiden alkaessa vuoden, jolloin voin hyvällä omalla tunnolla jättää hänet perhepäivähoitoon.
Peloissani, koska mietin, että jos minut valitaan, joudun sopeutumaan uuteen rytmiin ja arkeen. En olisi enää kotiäiti, vaan työssä käyvä äiti.
Loppuviimein fiilikset ovat ihan hyvät, tästä se lähtee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti