Ensi maanantaina meikäläinen palaa takaisin työelämään ja tyttö aloittaa arjen perhepäivähoidossa. Miehen kanssa jouduttiin oikein urakalla sumplimaan tätä hoitojärjestelyä, koska läheisestä vuorotteluryhmiksestä ei tilaa löytynyt.
Eli kun minä aloitan aamuvuorossa 7.00, isimies vie pikkuisen hoitoon yhdeksän maissa. Minä pääsen töistä 15.00 ja menen tytön hakemaan neljän viiden välissä. Miehen ollessa aamuvuorossa taas minä vastaavasti vien tytön aamulla ja mies hakee illalla. Näin ei tytön tarvitse olla kahdessa paikkaa hoidossa. Minun elämääni helpottaisi valtavasti se, että saisin nyt piakkoin ajettua ajokortin loppuun.
Olen innoissani alottaessani työt, ihan vain sen takia, että se tarkoittaa enemmän rahaa, paljon enemmän. Tuntipalkka on hyvä, minun - ja monen muun - asteikolla jopa loistava. Kun siihen ynnää ilta- ja viikonloppulisät, on kuukausipalkka melko muheva.
Mutta (miksi aina pitää olla niitä muttia?!) tämä työrupeama kestää nyt vaivaiset neljä kuukautta. Seuraava pätkä alkaisi vasta puolen vuoden päästä, joka kestäisi sen kuusi kuukautta ja taas puoli vuotta paussia ja puoli vuotta toissä... Ei ole herkkua tämä sijaisuus. Mitä minä teen nuo puolen vuoden työttömyysajat? Jään istumaan laakereilleni kotiin? Ei käy. Ehdotuksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti