24. elokuuta 2011

Pala viisautta

Mulla on useamman vuoden näkynyt viisauden hampaan piikit vasemmalla ylhäällä. Välillä on vaivannut, välillä ei ja aina se on mennyt ohi. Nyt sitten viime perjantai alkoi hammas vaivaamaan taas, vasemmalla puolella ei voinut syödä, kuolasin kuin koira ja kipeä tietenkin oli. Ajattelin, että se menee kuitenkin ohi, ei hätiä mitiä.

Seuraavana päivänä en pystynyt kunnolla avaamaan suuta ja syöminen oli sellaista leipäpalan tunkemista oikeaan poskeen ja itku kurkussa pureskelua. Ien oli turvonnut ja tarpeellista olisi ollut kantaa mukanansa ämpäriä, johon kuolata. Päätin kuitenkin, että kyllä tässä selvitään. Minä en jumankauta jonku hampaan takia painele päivystykseen 50 kilsan päähän.

Tuli maanantai, pystyin hädin tuskin syömään. Saamattomuuttani en saanut puhelinta kouraan. Vielä jos huomenna on kipee..

No oliko se kipee seuraavana päivänä? Hell yea!! Ei pystyny syömään eikä juomaan, puhe oli sössötystä ja vain siksi, etten saanut suuta auki! Päivällä hampulääkärisedän näytille. "Juu-u, kyllä se tosi kipeeltä näyttää." Hampaalla ei ollut tilaa tulla ja niinpä se oli kostoksi tulehduttanut ikenen pahasti, mokomakin!

(weit)

Lääkärisetä päätti "nätisti poistaa hampaan". Ensinnäkin, kun tungetaan puudutuspiikkiä kunnolla tulehtuneeseen ikeneen, se sattuu! Toisekseen, kun et saa suutasi auki ja lääkärisetä runnoo sen väkisin auki, se sattuu! Kolmannekseen, kun lääkäri ei odota sitä, että puudutus alkaa kunnolla vaikuttamaan ja repii hampaan irti, se sattuu! Mä en ole ikinä ennemmin karjunu hammaslääkärituolissa, mutta kerta se on näköjään ensimmäinenkin.

Lopputulos oli se, että minä seisoin hammaslääkäriaseman parkkipaikalla surkeana syljeskellen verta 60e lasku kädessä. Olis nälkä, mutta ei saa syödä. No silloin yleensä poltan tupakan, mutta sitäkään ei saa tehdä.

Yritä tässä nyt sitten luodan tytölle positiivista kuvaa hammaslääkäristä. Ni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti