10. elokuuta 2011

Yliannostus hormoneja

Onko kukaan muu äideistä huomannut, että vaikka imetys ja synnytys on jäänyt kauas monen kuukauden päähän, silti tirauttelet itkuja ihan vaikka niin typerästä asiasta kuin televisio-mainoksesta?

Ennen en ikinä itkenyt mainoksista, koskettavasta biisistä tai no...ihan mistä vaan. Ainoa leffa mikä minut koskaan on saanut itkemään ennen raskautta oli Marley & Me. Miten niin eläinrakas?
Raskaaksi tullessani tirauttelin itkuja melkein mistä vain. Äitiysloma- ja vapaapäiväni käytin katselemalla netistä Eläinten pelastuspartiota, itkemällä koko ohjelman ja halailemalla omaa karvakorvaa, koska sillä olisi voinut olla asiat huonosti, jos en olisi sitä hoiviini ottanut. (Ei olis kenelläkään hienosti käyttäytyvää, lapsirakasta, Lapinporokoiran näköistä sekarotuista?)

Synnytettyäni oli mies hätää kärsimässä. Hän kyseli muilta äideiltä, että koska tämä hormoonihirviö katoaa. Kukaan ei osannut vastata.

Minä kehtaan väittää, ettei se ole kadonnut vieläkään. Täti Punaisen tulossa kylään minua kannattaa väistää, ellei halua hullua hormoniakkaa niskaansa. (Kehtaan väittää, että kiukunnielemistaidot käytän loppuun tytön kohdalla. Muilla ei ole minulle niin väliä, muut osaa juosta karkuun. :D) Itkuja tirauttelen tuon tuosta, oli Täti kylässä tai ei. Pahin itkunaiheuttaja on -mikäs muukaan kuin- televisio. Melkein ihan sama mitä sieltä tulee, pahinta on jos tulee jokin koskettava juttu, joka tapahtuu lapsen ja äidin välillä, se laittaa Niagaran putouksen välittömästi liikkeelle.

En tiedä muista äideistä, mutta kyynelkanavani ovat tuominneet minut olemaan ikuisesti raskaana.

Viimeisin itku-biisi.

3 kommenttia:

  1. Hahah, tuttua! mulla yli vuosi synnytyksestä ja itken todella pienistä. :D Tykkään muuten sun kirjotustyylistä. :)

    VastaaPoista
  2. No hyvä, että edes joillakin on sama juttu. :D

    ano: Kiitos. Kiva, että joku tykkää. :))

    VastaaPoista